Olipa kerran poika joka oli noin 14 vuotias. Pojalla ei ollut isää ja hän oli siksi ollut monta vuotta yksin. Hänellä ei ollut juurikaan ystäviä. Kun hän eräänä aamuna lähti kävelemään kouluun niin pojan kodin viereisen puiston keinussa istunut mies lähti seuraamaan häntä. Kun poika oli koululla niin mies istui taas keinuun ja rupesi tuijottamaan poikaa. Kun koulu loppui niin hän lähti kotiin. Ja taas mies lähti seuraamaan poikaa ja kun poika pääsi kotiin niin mies istahti taas leikkipuiston keinuun tuijottamaan. Poikaa pelotti ja hän päätti soittaa äidilleen.
-Moi!
-Moi äiti. Mua vähän pelottaa.
-No?
-Tossa leikkipuiston keinussa istuu yks mies.
-No mitäs pahaa siinä on?
-Se on pelottava ja sitä paitsi se lähti aamulla seuraamaan mua kun menin kouluun ja kun lähin sieltä niin se seuras silloinkin.
Sitten puhelimesta kuului pitkä hiljaisuus ja siinä samalla poika vilkaisi pihalle ja mies ei istunut enään keinussa. Häntä ei näkynyt enää missään. Pojalta pääsi helpotuksen huokaus ja hän sanoi puhelimeen: - Äiti, se mies ei ole siinä enää. Ei hätää.
Puhelimesta ei kuulunut enää mitään. Poika ihmetteli ja yritti soittaa uudestaan mutta äiti ei tuntunut vastaavan. Poika päätti antaa asian olla ja rupesi syömään. Sitten hän kuuli kun hänen puhelimensa soi. "Äiti!" hän hihkaisi. Ei sittenkään. Se oli tuntematon numero. Poika painoi vihreää nappulaa ja veti puhelimen korvalleen.
-Haloo?
-Päivää, oletko Susanna Rantasen lapsi?
-Kyllä. Kuinka niin? Onko jotain tapahtunut?
-Kyllä itseasiassa. Äitiäsi on puukotettu useita kertoja selkään. Hänet on viety Ollivandersin sairaalaan teho-osastolle. Sinua tullaan hakemaan viiden minuutin kuluttua.
-Ei!! Selviääkö äiti?
-Emme ole vielä varmoja mutta teemme parhaamme.
Poika lopetti puhelun ja hän tunsi, kuinka vihan kyynel vieri hänen poskeaan pitkin alas. Hän oli täynnä vihaa. Punainen Mersu ajoi pihaan. Poika nappasi takkinsa ja juoksi kyytiin. Kuskin paikalla oli mukavan näköinen mies. Pojasta tuntui että hän oli nähnyt tuon miehen ennenkin jossain mutta ei välittänyt. Kun hän pääsi sairaalalle hän meni heti etsimään teho-osaston ja kun hän astui käytävän ovesta sisään, hänelle kerrottiin että hänen äitinsä on menehtynyt. Poika ei ollut uskoa sitä todeksi. Hän juoksi metsään ja istahti rotkon reunalle. Hän kuuli takaansa askelia. Mies joka oli ollut auton ratissa tuli ja sanoi: - Tiedätkös, minä murhasin äitisi ja teen saman sinulle.
Poikaa ei kiinnostanut. Hänellä ei ollut enää mitään menetettävää. Hän paiskasi puhelimensa maahan ja heittäytyi rotkoon.
THE END
